Vapaussodan Tampereen Seudun Perinneyhdistyksen kerhoilta 5.4.2016

Jouko Juurikkala:

Tapahtumia Heinolan seudulla
talvella 1918
* tiivistelmä esitelmästä

Jouko Juurikkalan isä Kalle Juurikkala oli kauppias Heinolassa, ensin 1911 lihakauppias, sitten 1913 alkaen myös rautakauppias. Kauppa sijaitsi Heinolan keskustassa vuonna 1913 valmistuneessa talossa. Siinä Juurikkalat pitivät kauppaa ja asuivat Talvisodan alkuun asti.

 

 

 

 

 

Juurikkalan kaupparakennus Heinolassa


Loppiaisena 1918 Joukon Aino-äidin kotona Sysmän Onkiniemessä oli neuvottelu tilanteesta. Isän veli Antti Juurikkala ilmoitti lähtevänsä Sysmään perustamaan suojeluskuntaa. Hän oli ollut Viaporin kapinan aikaan Helsingissä ja tiesi, ettei punikeilta ollut hyvää odotettavissa. "Jokin järjestys tähän maahan on saatava". Mukaan lähti kaksi äidin nuorempaa veljeä.

Lahdessa edellisenä syksynä perustettu suojeluskuntapiirin johtoryhmä oli lähettänyt Päijät-Hämeen pitäjiin viestin, että jos kriisi pahenee, kokoonnutaan Sysmään, jonne perustetaan harjoituskoulu. Sysmään lähti miehiä kautta Päijät-Hämeen.

– Isä harjoitti myös nahkakauppaa, keräsi nahkoja ja vei Lahteen Rekolan kauppaan. Kerran hänen taas Lahdessa käydessään Rekola sanoi: "Punakaarti sulkee kadut, lähde pikaisesti". Vastaan tuli punakaartilainen rukkanen pystyssä, mutta isä pisti hevosen laukkaan, ja kaartilainen ei osunut. Päästyään Heinolaan hän ilmoitti heti lähtevänsä Sysmään. Hän ajoi metsäteitä äidin sisarenmiehen kanssa Hartolaan, jossa ilmoittautui suojeluskuntaan. Hänet sijoitettiin Etelä-Savon rykmentin Sysmän pataljoonaan.

Kalle Juurikkala Aino Juurikkala  Eversti Hjalmarsson ja Sysmän pataljoona

Jouko Juurikkalan vaimon isä Sysmästä lähti hevosella, samoin anopin veli Liikalasta. Hevosia tarvittiin, sillä Sysmästä puuttui aseita ja panoksia. Tuli ilmoitus, että 19. helmikuuta Jyväskylään tulee Vaasasta aselasti. Matka oli 100 km. Paluumatkalla vauhti oli kova. Hevoset lähtivät Jyväskylästä 20.2. Välillä saatiin vaihtohevoset, ja ase- ja panoskuormat olivat Sysmässä seuraavana päivänä 21.2. iltapäivällä. "Ajomiehet olivat väsyneitä ja hevosten selät märkiä". Apu tuli "kreivin aikaan", sillä seuraavana päivänä punaiset alkoivat hyökkäämään Sysmään, tarkoituksena Sysmän valtaaminen. Olivat ilmoittaneet etukäteen, että huomeniltana pidetään tanssit Sysmän kirkossa. Ne tanssit ovat vieläkin pitämättä. Suojeluskuntalaiset olivat kivääriketjuineen vastassa ja työnsivät punaiset taaksepäin Kalkkisten suuntaan. Suora tieyhteys Sysmästä Heinolaan saatiin auki, samoin saatiin puhelinyhteydet.

Sysmän miehet miehittivät Lusin tienristeyksen. Mannerheim käski pataljoonan valtaaman punaisten haltuun joutuneen Heinolan, mutta punaiset torjuivat hyökkäyksen. Punaiset olivat saaneet vahvistusta Lahdesta ja hyökkäsivät Lusiin ja valtasivat sen 9. maaliskuuta. Valkoisten rintama halkesi. Saatuaan vahvistusta Mikkelistä valkoiset tekivät vastaiskun Lusiin. Koukkaamalla valkoiset saivat Lusin haltuunsa 13. maaliskuuta ja punaiset pakenivat Heinolaan.

Tapahtumia Heinolassa

Niemelän kartanon tarmokas omistaja rouva Hilma Appelberg piti kaupungin rouville ompeluseuraa, nimeltään Punaisen Ristin ompeluseura. Jo ennen sodan syttymistä rouvat olivat alkaneet tehdä ensiapu- ja sidetarpeita. Materiaalia hankittiin Helsingistä. Ensiapu- ja sidetarpeet piilotettiin kartanon ullakolle. Rouva Appelberg oli apulaisensa kanssa onnistunut kuljettamaan suuren osan Heinolan apteekin lääkevarastosta piiloon Niemelän kartanon alueelle. Kun Sysmään perustettiin valkoisten kenttäsairaala, rouva lähetti työnjohtajansa Valto Halmekosken järjestämään kuljetuksen kartanosta Ruotsalaisen järveä ja metsäteitä myöten Sysmään. Heinolasta saatiin sairaalaan kolme täyttä hevoskuormaa side- ja lääketarvikkeita, mm. 160 pulloa nukutusainetta. Tällaisen määrän hankkiminen turvaan apteekista punaisten huomaamatta oli näiltä naisilta todellinen uroteko. Kenraali Mannerheim myönsikin rouva Appelbergille kunniamitalin urhoollisuudesta. Niitä tuskin monta jaettiin. "Siinä oli ensimmäinen lääkintälotta".

Joukon äiti kertoi, millaista oli olla Heinolassa punaisten valvonnassa. Äiti oli kolmen nuoremman lapsen kanssa piilossa talon kellarissa, jossa rautakauppa sijaitsi. Äiti meni ryömien pihan yli ruokkimaan lehmät ja hevosen ja lypsämään lehmät. Kotitarkastuksissa kaikki kirjat vedettiin lattialle, vuodevaatteet nurin, tavarat kaapeista lattialle jne. Muutaman kultarahan ja vihkisormukset äiti piilotti pissapottaan ja heitti pissaiset housut päälle. Tätä pottaa ei tarkastettu.

Heinolassa oli myös venäläistä sotaväkeä. Äiti yritti mennä Jyrängön virran yli, mutta venäläinen sotilas pysäytti, kun äidillä ei ollut lupalappua. Äiti palasi kotiin ja kirjoitti itse itselleen lupalapun, löi liikkeen leiman alle. Näin äiti pääsi hoitamaan asiansa.

Punaiset ottivat miehiä myös pakko-otolla. Pari pakolla otettua poikaa Orimattilasta hevosen kanssa tulivat Juurikkalan kaupan pihaan. Äiti meni jututtamaan. Pojat halusivat valkoisten puolelle, mutta eivät tunteneet paikkakuntaa, miten sinne pääsisivät.  Äiti teki karttapiirroksen. Kesällä 1918 äiti tapasi pojat Lahden torilla ja pojat kertoivat iloisina päässeensä hyvin kartan avulla perille, vaikka saivatkin peräänsä kivääritulta..

Sitten saksalaiset tulivat Lahteen ja majuri Kalmin pataljoona tuli Vääsystä Heinolaan. Heinola siirtyi taas valkoisten haltuun.

– On puhuttu, että Suomessa käytiin luokkasotaa. Sitä se ei Heinolan alueella ainakaan ollut, totesi Jouko Juurikkala. Kaksikymmentä vuotta aikaisemmin Sysmässä vaikutti senaattori Onni Schildt, joka omisti Ilolan ja Hovilan kartanot. Hän myi vapaaehtoisilla kaupoilla maitaan torppareille. Tätä esimerkkiä seurattiin Sysmässä ja Hartolassa. Tästä johtuen vastakkaisasettelua talollisten ja torppareiden välillä ei ollut.

Tiivistelmä ja värikuvat: Markku Rauhalahti
Aihekuvat esitelmöitsijän