Kerhoilta 07.10.2014

FM, historioitsija Teemu Keskisarja:

Tolvajärven jälkeen - suurtaistelun ihmisten historiaa

Tolvajärvi – talvisodan käännekohta

Talvisodan alkupäivinä puna-armeija jyräsi ylivoimaisena Kannakselta Petsamoon. Tappiomieliala painoi niin rivimiehiä kuin ylipäällikkö Mannerheimia. Moraalin terästämiseen oli vain yksi keino: äkkiä ensimmäinen voitto jossain, ei niin väliä missä. 

Kohtalokkaista kohtalokkain hetki koitti Tolvajärven korpiseudulla 12. joulukuuta 1939. Johdossa vastuun kantoivat eversti Paavo Talvela ja everstiluutnantti Aaro Pajari. Heidän joukkojensa ydin oli Tampereen tienoolta ja Pohjois-Hämeestä koottu Jalkaväkirykmentti 16. 

Talvela, Pajari ja esikuntapäällikkö Stewenin suunnittelivat antiikin Cannaeta muistuttavan saarrostuksen ja tuhoamistaistelun. Suunnitelma epäonnistui molemmilla sivustoilla, mutta hyökkäys vyörähti silti vauhtiin keskustassa. Suomalaiset iskivät avomaastossa päin linnoitettuja asemia ja massiivista tulivoimaa. He ryntäsivät salmen yli, jäälakeuden poikki saareen ja rantatörmälle, jyrkkään harjunrinteeseen ja laelle – loppuun saakka.  

Tolvajärven voitto perustui kolmeen tekijään: julmettuun hyökkäyshenkeen, julmettuun hyökkäyshenkeen ja julmettuun hyökkäyshenkeen. Taistelu oli talvisodassa hyvin poikkeuksellinen. Esimerkiksi Raatteen tiellä ja Laatokan Karjalan moteissa suomalaiset koukkasivat metsän kautta ja kuristivat huollon ennen loppuratkaisua. 

Tolvajärven voitto pelasti Suomen itsenäisyyden. Se rohkaisi mielialaa päämajassa ja kautta rintaman. Ulkomaille välittyi tärkeä viesti. Suomalaisten oli aluksi uskottu alistuvan parissa viikossa. Nyt pieni kansa osoitti pystyvänsä haavoittamaan jättiläistä kunnolla. Aineellista apua alkoi tulvia Suomeen vasta sitten kun Tolvajärvi osoitti, etteivät Boforsin panssarintorjuntatykit ja villasukat välttämättä joutuisi puna-armeijan sotasaaliiksi. 

Tolvajärven voittajat eivät saaneet nauttia voitonjuhlista. Jo 12. joulukuuta kaatui pitkälti toistasataa suomalaista. Vielä verisemmiksi kävivät Tolvajärven jälkeiset taistelut: Ristisalmi eli ”surun salmi”, metsänvartijan kukkula, Ingoinaho, Ägläjärvi ja Viitavaara.  Runonlaulajien erämaassa, josta harva oli ennen sotaa kuullut sanaakaan, kaatui suomalaisia suhteellisesti enemmän kuin millään muulla rintamalla. 

Tolvajärvi korotti Talvelan ja Pajarin kuolemattomiksi sotapäälliköiksi. Molemmilla oli vaikeuksia palata tähdistä maan pinnalle ja elää tavallisena kuolevaisena. Välirauhan ja jatkosodan aikana tuli todistetuksi, että he olivat särmikkäitä ihmisiä inhimillisine heikkouksineen. Kummankaan suuruus ei perustunut synnynnäiseen virheettömyyteen ja täydellisyyteen. Sankareina Talvelaa ja Pajaria voi pitää ennen muuta siksi, että he armottomin ponnistuksin voittivat heikkoutensa. Myös jatkosodan kohtalonhetkinä molemmat osallistuivat tärkeissä rooleissa Suomen pelastamiseen.

Tiivistelmä: Teemu Keskisarja
Kuvat: Helena Turpeinen ja Markku Rauhalahti