Vapaussodan Perinneliiton kesäpäivät
Pääjuhla 23.5.2010, Tampereen yliopiston juhlasali

Tervehdyspuhe
Vapaussodan Perinneliiton puheenjohtaja,
kenraalimajuri res Kalervo Sipi

Kunnioitetut sotiemme veteraanit ja lotat, arvoisa juhlayleisö, hyvät naiset ja miehet, Ärade krigsveteraner och lottor, värderade festpublik, mina damer och herrar,

Vapaussodan Perinneliitto on nyt ensimmäistä kertaa viettämässä Kesäpäiviään täällä Tampereella. Tampereeseen liittyy kuitenkin itsenäisyytemme ja vapaussodan perinteiden kannalta useita merkittäviä tapahtumia.

Tärkein niistä on tietysti 6.4.1918 päättynyt Tampereen valtaus, joka oli Vapaussodan eräs käännekohta ja jossa käytiin ratkaisutaistelu isänmaan suunnasta. Kahden Mannerheim-ristin ritari kenraali Aaro Pajari on aikoinaan kuvannut lopputulosta seuraavasti:

”Tampereen valtaukseen ja vihollisen päävoimien tuhoon johtanut valkoisen länsi-armeijan hyökkäysliike maalis-huhtikuussa 1918 oli strategisen merkityksensä ohella arvaamattoman suuri kansallinen voitto, suurin mitä historiamme tuntee. Sen avulla luotiin uljaat ja velvoittavat traditiot itsenäisen Suomen puolustusvoimille. Tämän, omin voimin saavutetun loistavan voiton muistoista ovat ne tilaisuudessa jatkuvasti saamaan uutta henkistä kannustinta tehtäviensä täyttämisessä ja ennen kaikkea uskoa omiin mahdollisuuksiinsa. Että näin on asianlaita, siitä saa Suomen kansa ja sen puolustus ikuisesti olla kiitollinen vuoden 1918 Ylipäällikölleen kenraali Mannerheimille hänen järkkymättömälle tahdonlujuudelleen sekä samalla hänen tahtonsa uskollisille täyttäjille - niille nimellisille ja nimettömille sankareille, jotka läpi Pohjois-Hämeen 20 vuotta sitten riensivät kuoloa uhmaten taistelusta taisteluun kohti odottavaa päämäärää ja vihdoin läpi murhaavien konekiväärisuihkujen ja leimuavien tulijojen syöksyivät Tampereen kaupunkiin, ehkä liiankin monen - inhimillisellä silmällä katsottuna - saaden antaa henkensä tämän voiton lunnaaksi.” – näin siis Pajari.

Kun vapaussodan päättymisen 35-vuotispäivä lähestyi, päättivät silloisessa rintamamiesjärjestötyössä pitkään mukana olleet tamperelaiset Toivo Horelli ja Eero Rekola kutsua 16. toukokuuta 1953 arvovaltaisen joukon vapaussotureita Hotelli Tammeriin viettämään sodan päättymisen muistojuhlaa sekä myös keskustelemaan mahdollisuuksista uuden järjestön perustamiseksi. Huhtikuussa 1954 perustettiinkin sitten mutkikkaiden sääntökoukeroiden jälkeen Vapaussoturien Huoltosäätiö.

Lauantaina 30. tammikuuta 1993 pidettiin vapaussodan alkamisen 75-vuotismuistojuhlien yhteydessä Tampereen Suomalaisella klubilla Vapaussodan Perinneliiton, ruotsiksi Frihetskrigets Traditionsförbund, perustava kokous. Paikalle olivat kokoontuneet 26:n tuohon mennessä eri puolille maata perustetun perinneyhdistyksen sekä kolmen säätiön – Vapaussoturien Huoltosäätiön, P.E. Svinhufvudin Muistosäätiön ja Tammikuun 28. päivän Säätiön - edustajat. Kuten nimi osoittaa, liitto perustettiin virallisesti kaksikielisenä.

Runsaat 17 vuotta sitten perustetun liittomme tarkoituksena on tänään vaalia vapaussotaan osallistuneiden tai muuten maamme vapauttamiseen ja itsenäisyyden säilyttämiseen myötävaikuttaneiden muistoa. Keräämme ja tallennamme historiallista aineistoa vapaussodasta, sen tarkoitusperistä ja taistelijoista sekä huolehdimme siitä, että vapaussotaan sekä suojeluskunta- ja lottajärjestöihin liittyvät perinteet säilyvät ja leviävät yhä laajempien kansalaispiirien tietoisuuteen. Liittomme on ennen muuta yhteistyöjärjestö, jonka tavoitteena on koota yhteen ne kansalaiset ja järjestöt, jotka haluavat vaalia itsenäisyystaistelujemme muistoa.

Liittoon kuuluu tänään 33 eri puolilla maata toimivaa perinneyhdistystä sekä neljä säätiötä. Jäsenmäärämme on lähes 4 300, jossa kasvua edelliseen vuoteen verrattuna on 104 henkilöä.

Tämän päivän Vapaussodan Perinneliitolla on käytössään kaksi tähtituotetta, joista se voi olla ylpeä: Sininen Risti ja Vapaussoturi -lehti.

Vuonna 1958 tamperelainen Mannerheim-ristin ritari, majuri, sittemmin everstiluutnantti, Eero Kivelä esitti, että Vapaussoturien Huoltosäätiö lyöttäisi erityisen maanpuolustajan ristin, jota jaettaisiin vapaussotureille, entisille suojeluskuntalaisille ja lotille.

Vapaussoturien Huoltosäätiö yritti tuolloin saada tälle maanpuolustajain ristille virallisen aseman. Silloinen presidentti Urho Kaleva Kekkonen antoi kuitenkin asiassa hylkäävän päätöksen. Kun väärinkäsitysten oikaisuyrityksen ja lisäperustelujen jälkeenkään presidentti Kekkonen ei muuttanut päätöstään, antoi säätiö hankkeen maanpuolustajan ristin lyöttämiseksi sillä erää raueta.

Vuoden 1966 alussa tamperelainen opettaja Eero Rautajoki teki uuden ehdotuksen muistoristin aikaansaamiseksi suojeluskunta- ja lottajärjestöihin kuuluneille. Kun tuolloin lähestyttiin maan itsenäistymisen ja vapautumisen juhlavuosia ja koska 1967 tulisi kuluneeksi 50 vuotta ensimmäisten suojeluskuntien perustamisesta, säätiön hallitus katsoi sopivaksi hyväksyä 9. tammikuuta 1967 taiteilija, lehtori Armas Lähteenkorvan suunnitteleman ristin. Sen nimeksi päätettiin Sininen Risti. Muistoristin saajiksi oikeutettiin tuolloin aktivistit, jääkärit, vapaussotaan osallistuneet, heimosoturit, suojeluskunta- ja lottajärjestöihin - myös niiden poika- tai tyttöosastoihin kuuluneet - sekä ennen vuoden 1945 alkua sotilaskotityössä mukana olleet.

Sinisen Ristin perustaminen vuonna 1967 oli Vapaussoturien Huoltosäätiön siihen mennessä menestyksellisin aikaansaannos. Se antoi uskoa vapaussotureille sekä entisten suojeluskuntalaisten ja lottien suurelle joukolle, joka oli neljännesvuosisadan ajan joutunut olemaan hiljaa nuoruutensa harrastuksesta. Kysymyksessä oli myös rohkea päätös aikana, jolloin repivä radikalismi oli valtaamassa suomalaista yhteiskuntaa ja pyrkimässä halventamaan juuri niitä arvoja, joita Sinisellä Ristillä halutaan kunnioittaa. Vapaussoturien Huoltosäätiö oli ainoa järjestö, jolla noissa oloissa oli rohkeutta antaa julkista tunnustusta suojeluskunta- ja lottatoiminnassa mukana olleille.

Sininen Risti on ensimmäinen sodanjälkeinen näkyvä tunnustus vapaussotureille, suojeluskuntalaisille ja lotille. Sen ehtivät saamaan monet vapaussoturit sekä lisäksi monet suojeluskuntien ja lottajärjestöjen työhön aktiivisesti osallistuneet henkilöt, joiden elämäntyötä ei 60- ja 70-luvuilla juuri muuten muistettu.

Sinistä Ristiä jaetaan tänään kahta luokkaa, Sininen Risti miekan kera ja Sininen Risti havunoksatunnuksin. Viime vuonna hyväksyttyjen sääntöjen mukaan Sinisen Ristin havunoksatunnuksin voi saada Vapaussodan Perinneliitto ry:n toimintaan tai muuhun liiton tarkoitusperiä ja maanpuolustustyötä palvelevaan toimintaan osallistunut henkilö.

Toisen tähtituotteemme Vapaussoturi-lehden 50-vuotiaspäiviä vietimme täällä Tampereella viime kesänä.

Vapaussoturi-lehden perusti vuonna 1959 Vapaussoturien Huoltosäätiö Tampereella tiedonantolehdekseen, jonka ilmoitustuotoilla tuettiin apua tarvitsevia vapaussotureita. Lehti toimi vapaussotasukupolven yhdyssiteenä ja tarjosi alkuvuosikymmeninään vanhoille vapaussotureille mieluisan foorumin, jolle saattoi kirjoittaa muistoistaan ja kokemuksistaan itsenäisyystaistelujen ajalta. Alusta alkaen sen tavoitteena oli Suomen sotahistoriasta kertominen laajemminkin ja isänmaallisten perinteiden säilyttäminen.

Nyt kun kaikki vapaussoturit on kutsuttu viimeiseen iltahuutoon, on painopiste lehdessä vääjäämättömästi siirtynyt vapaussoturien huoltotyöstä vapaussodan ja itsenäistymisvaiheen perinnetyöhön. Lehti täytti hyvin tehtävänsä hankkiessaan varoja virallisen Suomen vieroksumien, vanhojen vapaussoturien huoltotyöhön. Nyt on perinteen vaalimisen vuoro. Vapaussoturin konseptia on vuosien varrella viisaasti hivutettu vapaussodan lisäksi käsittämään talvi- ja jatkosodat sekä vapaaehtoisen maanpuolustustyön arvokas historia, suojeluskunta- ja lottaperinne.

Tämän päivän Vapaussoturi vaalii itsenäisyyteemme, sotahistoriaamme sekä suojeluskunta- ja lottaperinteeseen liittyviä arvoja. Lehti on ainoa yksinomaan tähän perinteeseen keskittynyt julkaisu maassamme. Vapaussoturia on ilmestynyt tähän mennessä 269 numeroa – viimeisin 2/2010 tällä viikolla. Alkuvuosien ulkoasultaan vaatimattomasta lehdestä on kehittynyt keskeinen itsenäisyyshistoriallisten muistojen tallentaja ja levittäjä, populaari sotahistoriallinen aikakauslehti.

Vapaussoturi -lehti on lähes koko ilmestymisaikansa käyttänyt numeroissaan kansikuvia, jotka on ladattu täyteen itsenäisen Suomen vapauden aatetta. Kansikuvat on koostettu maalauksista, vanhoista postikorteista, muistomerkeistä jne. Tuskin mikään muu lehti pystyy esittämään yhtä isänmaallisen visuaalisen ilmeen.

Lehden ovat aikoinaan perustaneet ensimmäisen vapaussotamme veteraanit vuodelta 1918. Heidän väistyttyään lehteä ovat ryhtyneet toimittamaan nuoremmat polvet. Lehden johtavana ajatuksena on se lähtökohta, että kaikki itsenäisen Suomen käymät sodat ovat vapaussotiamme, kuten ylipäällikkö Mannerheimkin on aikanaan todennut: ”talvisota oli vapaussotamme jatko ja jatkosodassa suomalaiset taistelivat kolmannessa vapaussodassaan.”

Tulevaisuutta suunniteltaessa on aina otettava huomioon myös menneisyys. Ellemme tunne historiaamme ja sen syy-yhteyksiä, emme pysty hahmottamaan esimerkiksi itsenäisyytemme alkuaikoja ja sen kyseenalaistamiseen liittyneitä tapahtumia kolmessa vapaussodassa. Liittomme tekee perinnetyötä Vapaussodan muiston säilyttämiseksi ja kunnioittamiseksi ja vaalii maamme vapauttamiseen ja itsenäisyyden säilyttämiseen myötävaikuttaneiden muistoa.

Toivotan teidät kaikki sydämellisesti tervetulleiksi tähän seitsemättätoista kertaa vietettävien kesäpäiviemme pääjuhlaan. Ärade närvarande, jag önskar er alla hjärtligt välkomna till denna vår sjuttonde sommardagarnas huvudfest.