Kalervo Sipi: "Kaikki sotamme olivat vapaussotia"
Vapaussodasta 95 vuotta -seminaari

6.4.2013  Sampolan juhlasali, Tampere

Vapaussodan Tampereen Seudun Perinneyhdistys ja Pirkanmaan historian ja yhteiskuntaopin opettajat ry:n järjestivät 6.4.2013 Tampereen Sampolan juhlasalissa avoimen esitelmätilaisuuden, jossa tarkasteltiin vuoden 1918 tapahtumia ja niiden vaikutusta yhteiskuntamme kehitykseen. Asiantuntijaesitelmät pitivät Vapaussodan Perinneliiton puheenjohtaja, kenraalimajuri Kalervo Sipi, professori Martti Häikiö, fil. tohtori Tuomas Hoppu ja lehtori Pirkko Veiranto. Tilaisuuden juonsi lehtori Harri Päiväsaari.


Sampolan upeaan juhlasaliin oli kokoontunut lähes 200 hengen kuulijakunta.

Kenraalimajuri Kalervo Sipi totesi puheenvuorossaan mm., että Suomen kansa on käynyt monta sotaa, mutta vain yhden, tämän jo 95 vuotta sitten käydyn sodan nimestä jaksetaan yhä kiistellä. Sotilaana ja Vapaussodan Perinneliiton puheenjohtajana olen sitä mieltä, että tämä sota ratkaisi sen, että Suomi saavutti käytännössä sille edellisenä vuonna myönnetyn itsenäisyytensä ja ennen kaikkea säilytti sen. Suomessa talvella ja keväällä 1918 käyty sota oli nimenomaan vapaussotaa.

Vuoden 1918 sota oli vapaussota, jolla torjuttiin Venäjän sekaantuminen Suomen asioihin ja estettiin Suomen joutuminen osaksi Neuvosto-Venäjää. Vapaussota varmisti meille itsenäisyyden lisäksi myös kansanvallan. Kyse on perusarvoista, joiden varaan Suomea rakennetaan tänäkin päivänä. Vapaussota kertoo terminä meille parhaiten tapahtumasarjan historiallisen merkityksen.

Vapaussoturien ansiosta Suomen itsenäisyysjulistus 6. 12. 1917 ei jäänyt pölyyntymään historian lehdille, vaan itsenäisyydestä tuli totta myös käytännössä keväällä 1918, kun miehittäjä oli ajettu maasta ja eduskuntaa sekä hallitusta vastaan nostettu bolševistinen kapina oli kukistettu.

Kaikki sodat 28. tammikuuta 1918 ja 27. huhtikuuta 1945 välisenä aikana on käyty yhden ja saman päämäärän – Suomen vapauden ja itsenäisyyden – saavuttamiseksi, turvaamiseksi ja varmistamiseksi. Ellei sotaa vuonna 1918 olisi käyty tai jos se olisi päättynyt toisin, ei olisi syntynyt riippumatonta, demokraattisesti hallittua, itsenäistä Suomea. Ei olisi myöskään ollut Talvi-, Jatko- tai Lapin sotiakaan, sillä ei olisi ollut mitään vapautta puolustettavana. Niinpä on hyvin oikeutettua käyttää Talvisodasta nimitystä toinen vapaussota ja kutsua Jatkosotaa kolmanneksi vapaussodaksi.

Eri nimityksillä on oikeutuksensa

Professori Martti Häikiö tarkasteli esitelmässään sitä, mitkä tekijät johtivat Suomen itsenäistymiseen ja sosialistiseen vallankumoukseen myös Suomessa ja sen seurauksena sisällissotaan. Hän myös pohti vuoden 1918 tapahtumien nimitystä.

– Olen jo vuosia sitten päätynyt Suomen kevään 1918 tapahtumien osalta käyttämään kaksoisilmausta ”vapaussota ja vallankumous”. Vuoden 1917 osalta tärkeintä oli Suomen itsenäistyminen, irtautuminen entisestä emämaasta Venäjästä. Ehkä siis kokoava ilmaus vuosien 1917‒1918 tapahtumille Suomessa voisi olla: itsenäisyys, vapaussota ja vallankumous. Tapahtumien olennaisin sisältö oli itsenäisyyden, kansanvallan ja oikeusvaltion säilyminen.

Häikiö ei halua sulkea muitakaan nimityksiä pois. Niillä on oma merkityksestä omasta näkökulmastaan. Kapina kertoo parhaiten mistä vallankumouksessa oli kysymys eli laillisen yhteiskuntajärjestyksen kumoamisesta. Sisällissota kertoo sen, että kapinan kukistamiseksi oli laillisen hallituksen oli käytävä taistelu vallan kaapanneita suomalaisia joukkoja vastaan. Luokkasota kertoo kapinallisten ideologisen asenteen: tavoitteena oli pystyttää työväen yksinvalta ja hävittää porvaristo, ja tietenkin myös papisto ja aatelisto.

Itsenäisyys pitkän kehityksen tulos

Martti Häikiö käsitteli laajasti Suomen itsenäisyyteen johtaneita vaiheita ja tapahtumia. Syntyikö Suomen valtio 1809? Oliko valtion synty hallinnollinen järjestely vai kansallisuusaatteen tulos? Oliko autonomian aika Suomelle rauhan ja edistyksen aikaa? Olisiko Suomi itsenäistynyt, jos se olisi jäänyt Ruotsin yhteyteen? Milloin Suomi olisi itsenäistynyt, jos ei 1917?

Autonomian aikana Suomella oli erillisasema: Autonomista erillisasemaa korosti oma Suomen asioiden hoitajan ja ministerivaltiosihteerin nimittäminen keisarin luokse, omien hallintoelimien perustaminen omine virkamiehineen sekä maan asioiden hoitaminen oman tulo- ja menoarvion puitteissa. Koska keisari alisti Suomen asioiden ratkaisun välittömästi itselleen, syntyi käytännössäkin autonominen Suomen suuriruhtinaskunta, jonka hallinnossa venäläisillä ministereillä ei ollut toimivaltaa.

Autonomian ajan hallintorakenne jatkui itsenäistymisen jälkeen – "nimilaput vain vaihdettiin":
- talousosastosta tuli valtioneuvosto
- oikeusosastosta tuli korkein oikeus
- senaatin talousosaston varapuheenjohtajasta tuli pääministeri
- senaattoreista tuli ministereitä - prokuraattorista tuli oikeuskansleri
- toimituskunnista tuli ministeriöitä.

Koko Eurooppa oli 1900-luvun toisen vuosikymmenen lopun aikoina myllerryksessä. Samoina aikoina Suomen kanssa eli vuosina 1917–1922 itsenäistyivät seuraavat Euroopan valtiot, osa pysyvästi, osa joksikin aikaa.

 * Vuonna 1917: Transkaukasian liittotasavalta (Azerbaidžan, Georgia ja Armenia) 28.2.1917, Puola (perustuslaki hyväksyttiin 1921) 30.3.1917, Kaukasuksen vuoristoalueiden asukkaiden Unioni (Dagestan, Ossetia, Kabardia, Abhasia) ja Suomi 6.12.1917.
* Vuonna 1918: Ukraina 22.1.1918, Liettua 16.2.1918, Viro 24.2.1918, Georgia toukok. 1918, Tšekkoslovakia 24.10.1918, Latvia 18.11.1918 ja Jugoslavia (v:een 1929 Serbien, Kroaattien ja Sloveenien kuningaskunta) 1.12.1918.
* Vuosina 1919–1922: Valko-Venäjä 1919, Unkari 1919, Memel (nyk. Liettuan Klaipedan ympäristössä) 1919, Danzig 1919, Tannu-Tuva (Itä-Siperian eteläosassa) 1921, Irlanti 1921 ja Turkki 1922.
  Eurooppa näytti 1922 aivan erilaiselta kuin viisi vuotta aiemmin.

Esitelmänsä lopuksi Martti Häikiö ehdotti, että Suomen itsenäistymisen 100-vuotisjuhlien yhteydessä järjestettäisiin kaksi kansainvälistä konferenssia. Kansainvälispoliittinen ja tieteellinen konferenssi kansojen suvereenisuudesta voitaisiin järjestää Helsingissä. Siellä pohdittaisiin kansojen itsemääräämisoikeuden historiaa, nykypäivää ja tulevaisuutta erityisesti Euroopan unionin kontekstissa. Tieteellinen konferenssi Venäjän vallankumouksesta voitaisiin pitää Tampereella, jossa Lenin ja Stalin tapasivat ensi kerran vuonna 1905.

Tampereella ratkaistiin Suomen suunta

Fil. tohtori Tuomas Hoppu kertasi esitelmässään Tampereen taistelujen 1918 taustoja ja vaiheita ja totesi, että punaisten tammikuun lopussa 1918 tapahtuneen vallanoton jälkeen vanhojen valtaelimien hoitajat jättivät nopeasti paikkansa. Punaiset perustivat tilalle omat valtaelimensä ja oikeusjärjestelmänsä. Käytännön valtatekijä oli punakaarti. Punaisena valta-aikana Tampereella surmattiin reilu puolenkymmentä ihmistä. Aseiden ja elintarvikkeiden takavarikointeja tehtiin paljon.

Tampereen taistelujen tappiot ja kaupungin tuhot: valkoisia kaatui piiritystaistelussa 700 ja punaisilta noin 1 100 taistelijaa, valkoiset teloittivat huhti- ja toukokuussa 250–350 punaista ja venäläistä, kaupungissa tuhoutui 126 rakennusta, joista noin 80 oli asuinrakennuksia, asuinhuoneistoja turmeltui 492 ja pari tuhatta asukasta jäi kodittomiksi.

Tuomas Hoppu on tutkimustyössään perehtynyt syvällisesti vuoden 1918 tapahtumiin muun muassa kirjoittaessaan vasta ilmestynyttä kirjaansa "Vallatkaa Helsinki".

Lehtori Pirkko Veiranto on tehnyt pitkän päivätyön historian ja yhteiskuntaopin opettajana. Hän totesi muun muassa, että 1970-luvulla historia jäi kouluissa vähemmälle, keskityttiin enemmän yhteiskuntaoppiin. Tuolloin "kouluneuvostojen vuosikymmenellä" myös vaadittiin, että pitäisi opettaa niin, kuin Teiniliitto ja oppilasneuvosto sanoo. Haluttiin muutosta ja unohtaa "perinteinen" historia.

Kouluneuvostot lakkautettiin 1985 voimaanastuneella lailla, ja sen jälkeen oli taas mahdollista kehittää historian opetusta "perinteisen" historian suuntaan. Myös kiinnostus historiaan taas elpyi.


 

Esitelmöitsijät paneelissa ......  ..... ryhmänä yleisön edessä.

Tampereen taistelujen vuosipäivä

Vapaussodan Tampereen Seudun Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Markku Rauhalahti totesi seminaarin päätössanoissaan muun muassa:

"Aamulla 6. huhtikuuta 1918 – tästä päivästä tasan 95 vuotta taakse päin – Pyynikin näkötornin salkoon nostettiin valkoinen lippu valkoisten joukkojen saavuttaman voiton merkiksi. Katkerat ja satoja uhreja vaatineet taistelut kaupungin herruudesta olivat päättyneet. Uhrien määrä oli suuri – punaisten puolella yli tuhat, valkoisten puolella myös tuhatta lähentelevä luku. Ja nämä uhrit olivat suomalaisia. Veli taisteli veljeä vastaan. Surullinen asia. Mutta jälkeen päin on todettava, että näin oli täällä Tampereella tapahduttava. Jännittynyt ja sekasortoinen tilanne maassamme oli muutama kuukausi aiemmin ajautunut siihen tilanteeseen, että tartuttiin aseisiin.

Tampereella 95 vuotta sitten ratkaistiin paljolta koko Vapaussotamme tulos – ja ratkaistiin Suomen suunta. Se suunta oli kohti kansallista itsenäisyyttä ja länsimaista demokratiaa, kun uhkana ja vaihtoehtona oli sosialistisen neuvostotasavallan asema."

"Oi Suomi katso, sinun päiväs koittaa.....". Kalevan lukiolaisten kvartetti esitti hienosti seminaarin aiheeseen sopivan Finlandian. Markku Rauhalahti (vas.) kiitti päätössanoissaan myös lehtori Juha Heinosta, joka oli ratkaisevalla tavalla tukemassa seminaarin järjestelyjä.

Kooste: Markku Rauhalahti
Kuvat: Jorma Hautala ja Markku Rauhalahti