Turvallisuuspäällikkö Erkki Nikkanen:

Jääkärikenraali Väinö Valve

Erkki Nikkanen haastatteli Helsingin Herttoniemessä 22. helmikuuta 1992 kenraali Valvetta. Haastattelusta on tehty TV2:n tilaamana 37 minuutin pituinen dvd-levy; haastattelu: Kari Ruutu, Helsinki ja Erkki Nikkanen, Helsinki (nyk. Tampere).

"Nämä henkilöhaastattelut vuonna 1991 ja 1992 olivat minulle tähtihetkiä. Mikä kirkas ajatuksenjuoksu ja elämänkokemus hänestä huokuikaan. Ja miten taitava sanojen käyttö ja lauseiden muodostus hänellä olikaan. Oli suuri kunnia kaksikymmentä vuotta sitten käydä haastattelemassa häntä yhdessä ystäväni, tuolloisen kaupunginlakimiehen Kari Ruudun kanssa. Miksi emme haastatelleet häntä vaikkapa sata tuntia!"

Väinö Lahja Rikhard Valve syntyi 28.12.1895 Lappeenrannassa ja kuoli 11.3.1995 Helsingissä. Kenraali Valve oli entinen merivoimien komentaja, viime sotien loppuvaiheen puolustusministeri, jääkäri ja tykistöupseeri, viimeinen elossa ollut jääkäri, neljäs täyden kenraalin arvoon ylennetty upseeri monien reservivuosien jälkeen. Hän oli omalla toiminnallaan lunastamassa Suomen itsenäisyyttä ja rakentamassa nuoren tasavallan puolustusta. Talvi- ja jatkosodassa hän vastasi meripuolustuksesta.

Väinö Valve aikoi tekniselle alalle ja oli harjoittelemassa Helsingin sähkölaitoksella, venäläisellä laivastoasemalla nuorempana monttöörinä ja VR:n veturipajalla. Laivastoasemalla hän perehtyi perusteellisesti laivoihin ja niiden tekniikkaan, mikä oli myöhemmin hänelle erittäin tarpeellinen kokemus. Tampereen teknillisessä opistossa hän oli miltei kaksi vuotta. Samaan aikaan – huhtikuussa 1916 – oli kysymys myös Suomen itsenäisyydestä, mentiin jääkäreiksi Saksaan Lockstedtiin. Lähtiessään kotoaan isänsä antoi hänelle revolverin "pahan tilanteen varalle".

Jääkäriksi

Matka Merenkurkun yli oli hankala ja matka olikin päättyä jäälle. Vedessä ja sohjossa sekä lopen uupuneena Valve uskoi loppunsa tulleen ja painoi isältään saamansa revolverin päätänsä kohti ja laukaisi. Mutta ase oli epäkunnossa. Noin neljäkymmentä tuntia kestänyt hyinen matka Merenkurkun yli onnistui kuitenkin hylkeenpyytäjien avustuksella ja 1.5.1916 Valve ja hänen matkakumppaninsa saapuivat Lockstedtiin.

Jääkäripataljoonassa oli noin 2 000 miestä. Suomella oli itsenäisyystaistelussaan vähän voimavaroja. Jääkärien motiivit olivat yksinkertaisen selkeät: saada sotilaskoulutusta, sillä Suomen itsenäisyys vaati aseellista toimintaa, eihän itsenäisyyden hankkiminen muuten ollut mahdollista ! Tämä ymmärrettiin täysin.

Koulutukseen Lockstedtissa kuului kävelyharjoituksia, käännöksiä, tähtäysharjoituksia kiväärin kanssa, marssiharjoituksia ym. Kahdenkymmenen kilometrin päivämarssit olivat aivan normaaleja. Sattumaa oli se, että Valve pääsi tykistöön. Pataljoonassa oli erillinen, oma tykistöpatteri. Pataljoonassa oli myös maasotilaita, pioneereja, konekiväärimiehiä jne., joten koulutus oli monipuolista ja opettavaista.

Suomen vapaussotaan

Koulutuksen päätyttyä hän tuli jääkärien pääjoukon mukana takaisin Suomeen ja Vaasaan 25.2.1918. Suomessa oli sodittu tuolloin vajaa kuukausi. "Se oli vapaussota, mutta valitettavasti siitä tuli myös kansalaissota", Valve totesi myöhemmin

Valve toimi vapaussodassa Tampereen Messukylän taistelussa tulenjohtajana. Matka tykkien ja ammusten kanssa Alavudelta Tampereelle oli aika mäkistä. Piti osata pidättää hevosia ja rekiä alamäissä. Tampereen eteläpuolella oli vastassa venäläinen tykistö. Suomalaiset eivät osanneet ampua "sapnereita". Sota oli meille vapaussota, ei sitä muuna voinut pitää. Erityisesti Valvetta vaivasi vapaussodan jälkiselvittely. Hän ei suvainnut oikeudenkäyntejä punaisia vastaan eikä heidän pitämistään pitkään pidätettynä Tammisaaressa ja muualla. Heidät olisi hänen mielestään pitänyt päästää kotiin ja pitää oikeudenkäynnit myöhemmin – jos siihen olisi ollut syytä.

Rannikkopuolustuksen komentajaksi

Vapaussodan ja Talvisodan väliaikana Valve toimi raskaan tykistörykmentin komentajana. Talvisodan aikana hänen suurin huolensa oli Ahvenanmaan suojaaminen ja yhteyden turvaaminen Ruotsiin. Hän organisoi myös meripuolustuksen joukoista jalkaväkijoukkoja puolustamaan Viipurinlahtea. Rannikkopuolustuksen komentajan tehtäviin ei kysytty hänen lupaansa. Hän oli näet ainoa ajateltavissa oleva henkilö tuohon tehtävään, hän totesi. Kysymykseen "Jos Suomi olisi ennen talvisotaa suostunut Molotovin vaatimuksiin, niin olisiko Neuvostoliitto vallannut Suomen ?" Valve vastasi: - No tietysti olisi vallannut, se oli selviö.

Syyskuussa 1940 venäläinen laivasto hyökkäsi, mutta olimme miehittäneet Ahvenanmaan. Tykkejäkin oli aika tavalla ja oli tehty linnoitustöitä. Ruotsi tarjoutui antamaan yhden tykistöpatterin oppiakseen itse patteriston tekemisen! Saksalaisten kanssa tehty kauttakulkusopimus oli helpotus. Ruotsi kuitenkin kieltäytyi siitä asiasta ja Englanti oli poissa kuvioista. Välirauhan aikana oli mm. Petsamon nikkelijuttu, matkustajakone Kalevan alas ampuminen ym. Neuvostoliiton painostus jatkui kaikin tavoin. Mutta: "Mitä ikinä vaan apua saatiin, niin se hyväksyttiin".

Marskin luottomies

Jatkosodan aikana Valve oli Helsingissä, mutta käymäseltään Mikkelissä Päämajassa. Merivoimien menestyksen jatkosodassa Valve katsoi johtuneen laivaston ja rannikkotykistön hyvästä yhteistyöstä. Hän piti lujasti johdon käsissään, liikkui ahkerasti joukkojensa parissa ja osallistui myös kiperiin yksityiskohtaisiin ratkaisuihin. Marski jätti hänelle kaikki sotatoimet merillä. Valve kuului ylipäällikkö C. G. E. Mannerheimin taustahahmoihin ja luottomiehiin.

Kuinka Marski suhtautui saksalaisiin ? – Välit olivat kunnioittavat puolin ja toisin. Saksalaisten tavoitteena oli, että suomalaiset katkaisisivat Murmanskin radan, mutta sitä suomalaiset eivät tehneet, mikä oli palvelus ja hyväksi englantilaisille. Marski olisi halunnut katkaista radan, mutta ei sitten kuitenkaan katsonut sitä tarpeelliseksi. Haluttiin olla Englannin kanssa ystäviä, vaikka Englanti julisti itsenäisyyspäivänämme sodan Suomelle!

Kuinka hyvin Marski puhui suomea? – Marski antoi kerrankin junassa päiväkäskyn ja kenraali Tuompo oli läsnä, kun kaavailtiin sanamuotoa. Valvekin teki joitakin sanaehdotuksia kiittäen Marskia, kun joku esittämänsä sana kelpasi.

Mikä käsitys Marskilla oli kenraali Airosta ? – Tosiasia on, että Marski johti sotaa ja Airo suunnitteli. Marskilla ei ollut yleisesikuntaupseerin koulutusta, mikä oli hänellä puute. Sitä korvasi erittäin paljon itsevarmuus.

– Suomi tarvitsi jatkosodan aikana aseapua. Presidentti Ryti kirjoitti henkilökohtaisen sitoumuksen Saksan kanssa. Se oli epätoivoinen teko. Se ei ollut Rytille helppoa. Apua piti etsiä mistä vaan sitä sai.

Vuosina 1944–1945 Valve toimi J. K. Paasikiven II hallituksen puolustusministerinä. Hän tuli 1944 lopulla kenraali Waldenin tilalle, kun tämä oli halvaantunut marraskuussa 1944. Valtioneuvosto koostui "vähemmän suomalaismielisistä" niin, että Paasikivikin tunsi olevansa oudossa seurassa.

Mikä merkitys asekätkentäjutulla oli Suomelle? – Merkitys oli lopulta negatiivinen, vaikka sillä oli erittäin positiivinen tarkoitus. Venäläiset eivät kunnioittaneet tehtyä sopimusta.

Asekätkentäjutun päätekijä oli Valveen vaimon veli Sakari Haahti. Venäläisiin sopii aina sananparsi: "Ryssä on aina ryssä, vaikka voissa paistaisi". Hertta Kuusisen tunnettu puhe 1948; oliko uhka tuolloin todellinen?
 – Kyllä oli!

Valvontakomission tahdosta siviilimieheksi

Valve joutui henkilökohtaisesti toteuttamaan välirauhan sopimuksen mukaisesti armeijan kotiuttamisen sekä valvontakomission usein kohtuuttomat vaatimukset, esimerkiksi upseerien irtisanomiset. Valveen oma sotilasura päättyi valvontakomission epäluottamukseen. Komission puheenjohtaja Andrei Zhdanov vaati salaisiksi määrättyjä merikortteja, mutta niitä ei löytynyt, vaan ne "olivat paremmassa tallessa" ja Valve erosi. Marskin kehotuksesta Valve suostui Sotainvalidien veljesliiton puheenjohtajaksi 1943, koska järjestön johtoon oli saatava laajojen kansankerrosten luottamusta nauttiva kenraali. Hän toimi aktiivisesti myös Vapaussoturien huoltosäätiön johdossa.

Myöhemmin hän siirtyi pankkialalle toimien KOP:n konttorinjohtajana Saarijärvellä viisi vuotta ja Pitäjänmäen konttorissa Helsingissä viisi vuotta. Hän vaikutti pisimpään kuin kukaan muu Suomen ritarikuntien toimintaan. Vapaudenristin ritarikunnan kanslerina hän oli lähes neljäkymmentä vuotta, Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien hallituksen jäsenenä kolmekymmentä vuotta. Täyden kenraalin arvoon Valve ylennettiin puolustusvoimien lippujuhlapäivänä 1992, kun Suomi täytti 75 vuotta.

Valve seurasi tiiviisti viimeisiin päiviinsä asti puolustusvoimien kehitystä ja oli kiinnostunut myös maailmanpolitiikasta, erityisesti Venäjän osalta. Hän toimi mm. Suomi-Venäjä ystävyysseuran johdossa. Kysymykseen Suomen sotilaspoliittisesta asemasta Venäjän naapurina, kun Neuvostoliitto oli hajonnut, hän totesi: – On oltava reaalinen. Naapuri käyttää aina kun on tilaisuus, tilaisuuden hyväkseen. Puolustusta on syytä vahvistaa. Se on aina paha naapuri. Venäjä on aina Venäjä.

Teksti: Erkki Nikkanen
Kuvat: Markku Rauhalahti