Antrean Ahvolan taistelut
* Vapaussodan pisin asemasota 11.2.–25.4.1918; "Suomen Verdun"


Karjalan kannas ja erityisesti Viipuri olivat kummallekin osapuolelle strategisesti tärkeitä. Viipurin kautta kulki Pietarin rata; sitä kautta punaiset saivat aseita ja joukkoja. Rautatiet olivat tärkeitä kuljetusreittejä. Karjalan kannaksen päärintamaksi muodostui Antrean rintama.

Sodan alkuvaiheessa valkoisilla niin vähän joukkoja, ettei asemasotaa pystynyt syntymään. Taistelut olivat "palopesäkkeiden sammuttamista". Vapaussodan taistelujen painopisteen siirtyessä Kannakselle, puolustusasemat kiinteytyivät. Maaliskuu oli Ahvolassa erityisen kiivaiden taistelujen aikaa. Maaliskuun kuluessa valkoiset saivat täydennysjoukkoja ja mm. Vöyrin kurssin käyneitä aliupseereita. Kuun puolessa välissä voitiin jo yrittää hyökkäyksiäkin, mm. Oravalassa, Ahvolan länsipuolella. Mutta punaisten joukot lisääntyivät enemmän ja nopeammin. 

Taisteluvarustukset olivat pitkään kummallakin puolella vähäisiä: lumesta kasattuja suojia, pieniä kiviladelmia ja kallionkoloja. Ajan mittaan tehtiin parempia varustuksia. Niitä tekivät aseista kieltäytyneet.

Karjalan rintama pääesikunta oli Antrea asemalla, jossa oli mm. esikuntajuna. Antreassa oli myös erilaisia huoltoelimiä, insinöörikunnan laitoksia, kenttäsairaala, kenttäposti, sotilaskoti, rintamasanomalehti, ase- ja intendentuuriosastoja, torvisoittokuntakin. Rintaman komentajana toimi majuri Aarne Sihvo (kuvassa vas.) ja esikuntapäällikkönä kapteeni Woldemar Hägglund (kuva Ahvola-kirjasta).

Sihvo: "Ahvola on meille kunniakysymys ja siksi se pidetään, maksoi mitä maksoi". Punaisten esikunta oli Viipurissa ja alaesikunta Kavantsaaressa, Ihantalasta Antreaan päin. 

Rykmentin rintamaosa oli 75 kilometriä leveä ja siinä taisteli noin 1 500 miestä. Alkuvaiheessa sota oli hyvin amatöörimäistä; esim. taistelua käytiin yleensä vain "työpäivän" aikana – yöllä lähinnä vartioitiin ja nukuttiin! Tyypillistä oli jatkuva ammuskelu puolin ja toisin. Miehen patruuna-annos 350 per päivä ja sde yleensä myös käytettiin. Väki oli sotaan tottumatonta. Valkoisten tappiot Ahvolassa olivat kaikkiaan noin 1 000, joista kaatuneita noin 300; punaisten tappiot olivat samaa luokkaa. 

Ahvolassa oli valkoisilla kaksi vanhanaikaista kenttätykkiä. Myöhemmin saatiin tilalle kaksi Raudussa vallattua kenttäkanuunaa. Valkoisten ammuskulutus Ahvolassa oli kaikkiaan vain 300-400 kpl, joka oli suunnilleen sama kuin punaisten päiväannos! Kiväärit olivat vanhoja ja kehnoja, saksalaisten venäläisiltä saamaa sotasaalista. 

Punaiset tekivät  22-24.3.1918 suurhyökkäyksen koko Karjalan  rintamalla: Imatra, Jääski, Ahvola, Salmentaka ja Rautu. Valkoiset menettivät Ahvolan Hauhianmäen ja osan Suninmäestä, ja joutuivat siten vetäytymään kilometrin verran Aaponmäkeen. Huhtikuussa ote siirtyi yhä enemmän valkoisille; mm. Pullilan kukkula Hannilan kaakkoispuolella valloitettiin. Ennen valkoisten suunnittelemaa yleishyökkäystä punaiset vetäytyivät Viipuriin.

 Ahvolan tienhaara keväällä 1918. Kuvassa näkyy myös esterakennelmia. Kuva Ahvola-kirjasta. Ahvolan tienhaaran maisemaa nykyisin. Kuva Oula Seitsonen 2007.

Mannerheim kävi kaksi kertaa Antreassa. Helmikuun 23. päivänä hän antoi Antrean asemalla ns. miekantuppikäskyn: "... vannon... etten pane miekkaani tuppeen, ennenkuin laillinen järjestys vallitsee maassa, ennenkuin kaikki linnoitukset ovat meidän käsissämme, ennenkuin viimeinen Leninin soturi ja huligaani on karkotettu niin hyvin Suomesta kuin Vienan Karjalastakin. ...".

Huhtikuun puolenvälin paikkeilla Marski kävi Paavo Sivenin (myöh. Susitaival) opastamana Ahvolan Suninmäessä. Taistelupaikkoja katsellessaan Marski totesi: "Mutta tämähän on kuin länsirintamalla". 

Ahvola tänään 

Maisemat ovat 90 vuodessa muuttuneet. Ahvolan kylässä asutaan, mutta asutusta on paljon vähemmän kuin suomalaisena aikana. Uusiakin rakennuksia kylämaisemassa on, mutta maanviljelystä ei enää näytä paljon olevan. Valtatie Viipurista Jääsken kautta Ensoon kulkee nykyisinkin Ahvolan kylän kautta noudatellen pääosin vanhaa reittiä.  

Taistelupaikoilla on vielä nähtävissä varustusten jäänteitä. Vuonna 2008 työryhmä Oula Seitsonen, Liisa Kunnas, Sarita Louzolo (ent. Vornanen), Ilari Seitsonen ja Lauri Seitsonen teki arkeologisen tiedustelukäynnin Ahvolan taistelukentille. Työryhmä löysi erittäin paljon taisteluvarustusten jäänteitä sekä valkoisten että punaisten puolelta.
 
Vesa Rinkinen ja Arvo Henttonen tarkastelevat konekivääripesäkkeen jäänteitä Ahvolassa heinäkuussa 2011. Kuva Markku Rauhalahti Juoksuhaudan jäänteitä Ahvolan Suninmäellä vuonna 2007. Kuva Oula Seitsonen.

Raportissaan työryhmä toteaa, että valkoisten puolen rakenteissa oli enemmän johdonmukaisuutta ja suunnitelmallisuutta kuin punaisten ja että tämä lienee saksalaiseen pioneeritaitoon Itärintamalla tutustuneiden jääkäriupseereiden vaikutusta.

Teksti: Markku Rauhalahti
Lähteet:
Paavo Susitaival, Ahvola. WSOY 1937
Oula Seitsonen, Liisa Kunnas, Sarita Vornanen, AHVOLA 1918, Taistelukenttäarkeologinen tiedustelukäynti Ahvolan, Seitsolan ja Oravalan kyliin Karjalankannakselle. Helsingin yliopisto, Arkeologinen oppiaine, Kulttuurien tutkimuksen laitos, 2008.